Mun ystävänpäivä...
oli ehkä kauhein ystävänpäivä, joka mulla on ollu.Ainakin kouluosuuden kohalta.
Voisin melkeenkin heti unohtaa tän päivän,tai elää ja toteuttaa sen ihan erilailla!
Päivän aluks katottiin koulun auditoriossa elokuva nimeltä Ystävänpäivä.
Tietenki tuli haikee olo kun elokuvassa on onnellisia pareja
ja kaikki iloitsee kun on ystävänpäivä, ostelee kukkia,
käy yhdessä syömässä jne, kun niin ei itellä oo. Mut ihana leffa se oli, sitä en kiistä.
Joutuhan siinä sit kyynelii ja hymyäkin pidättelee.
Äidinkielen tunnilla sain jonkinsortin tunteenpurkauksen. Opettaja kysy että "Mitä sä Tiia teet?" Vastasin että en mitään. "No pitäskö sun sitten tehä jotain?" "E'en mä tiiä" mä vastasin. Miten se voi kuvitella että mä oisin voinut a) tietää mitä tehdä kun en ollut viime kerralla paikalla ja b) uskaltaa kysyä joltain ihmisiltä joita en tunne, ja jotka katsoo mua vieroksuen, että mitä tehä.
Aloin vaan itkemään, enkä meinannu saada sitä loppumaan. Itku ei johtunut vaan tästä, olin vaan pysyny lujana liian kauan. Ope läimäs mun eteen jonkun paperihöskän jossa oli joku novelli. Yritin pyyhkii kyyneliä samalla kun koitin saada kirjotuksesta selvää. Kyynel toisensa perään niitä vierähteli mun poskille. Haukoin henkeäni, tuntu että ilma olis loppunu enkä ois saanu henkeä.
Jotkut luokan toisella puolella vastapäätä mua tuntu kattovan mua ja supattelevan ja lisäks nauravan mulle.
Koitin piilotella paperin takana.
Ei ihmekään jos ei jaksa tollasta paskaa kun on just mennyt uuteen kouluun ja kukaan ei puhu siellä sulle, ja katsoo oudosti aina kun meet ohi tai sitte totaalisesti vaan ignoraa sut. Niillä on kauheita ennakkoluuloja mua kohtaan.
No jos en mä nyt enempää avautuis, oon tottunu pitää tällaset asiat sisälläni.
Just siks että pelkään muitten mielipiteitä, pidän itteeni niin paljon huonompana kun muut.
Tuntuu aina et mulle vaan nauretaan. Mä en oikeesti tiiä mitä teen. Nää asiat vaan kasaantuu mun pään sisään ja kasvaa valtaviks ongelmiks.
Oon jo kauan pelänny että tällanen päivä tulis. Ystävänpäivä uudessa koulussa; ei yhtäkään ystävänpäivän toivotusta, eikä yhtäkään halausta. Nyt mulla on laukussa tyhjä paperi sydän, ei nimen nimeä.
Joo, se siitä sitte. That's all i wanted to say,.
End of my story. :D::D
No onneks tää päivä ei pelkkään masenteluun menny. Saija tuli meille koulun jälkeen c:
Nostatti kummasti mun mielialaa. Annoin sille ystävänpäivälahjan ja tein ruokaa ja Saija salaattia.
Woaah, mitä mä olisinkaan ilman häntä; en luultavasti mitään.
 |
| Tällasen kortin tein ja annoin Saijalle, ja sitte korvikset, ite tuunaaman tyynyliinan ja sellasen ystävyyskaulakorun josta sain toisen itelleni c: + pari muuta juttua annoin vielä lisäks. |
Myöhemmin sit samalla ku oltii viemässä Saijaa kotiin ja pikkusiskoa partioon, poikettiin äitin kaverilt hakemassa kaks lippua Finnish Metal Expoon! Sinne sit lauantaina kattomaan Artificial Heart:ia <3
Ja sit vielä myöhemmin eräät ihanat ihmiset osas piristää mua vielä sitte mesessä C:
Tjoo vois mennä nukkumaan et jaksaa huomenna tonne nimeltämainitsemattomaan paikkaan raahautua, bye♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista♥